En ole vastuullinen ja kunnollinen nuori. Rikon joskus lakia ja teen tyhmyyksiä, mutta eihän mitään voi oppia, jos ei koskaan kokeile. Joskus ne kertoo omista sekoiluistaan ja vannottaa, etten koskaan tee mitään niin tyhmää, mutta ei, ei sillä tavalla oikeasti opi. Ja sitäpaitsi, elämähän on yhtä suurta kokeilua. Ei elämää eletä toisten sanojen kautta, kirjoista pänttäämällä tai elokuvia katsomalla, se koetaan!

Suoritan lukion toiseksi viimeistä vuotta, mutta mulla ei ole mitään tietoa jatkosta. Ei mulla oikeastaan ole varmuutta edes siitä, valmistunko koskaan. Mä en ole ihminen, joka pelaa aina varmanpäälle ja luottaa tuttuun ja turvalliseen. Mä vihaan tuttua ja turvallista. Joskus tästä asenteesta on hurjasti etua, kun taas välillä se johtaa mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Onneksi kaikesta on ainakin tähän asti selvitty pelkillä naarmuilla - niin sisäisillä, kuin ulkoisillakin.

Mulla on taipumus heittäytyä vaarallisiin tilanteisiin, koska pidän pienistä adrenaliiniryöpyistä. Tämä on varmastikin selitettävissä nuoruuden hormonitoiminnalla ja aivojen kehitysasteella yms., mutta otan siitä silti kaiken hyödyn irti, sillä eihän sitä tiedä millon mä yhtäkkiä herään ja kasvankin vastuulliseksi aikuiseksi! Toivottavasti en vielä hetkeen.  

Toisin kun joskus luullaan, en ole yltiösosiaalinen tapaus. Mulla on muutama ystävä, mutta ei juuri muuta. Tykkään keskustella erilaisten ihmisten kanssa tai olla hetken jonku seurassa ja sen jälkeen unohtaa koko tyypin. Mä nyt vaan oon tällänen, että sosialisoin niiden kanssa jotka sattuu olemaan mun polun varrella, mutta pidän pidempää kontaktia hyvin harvoihin. Mun on vaikea sitoutua mihinkään mikä vaatii jonkinasteista panostusta säännöllisin väliajoin. Usein mun ihmisuhteet kariutuukin silkkaa laiskuutta, en vaan jaksa pitää yhteyttä. Ne harvat sitkeät yksilöt jaksaa sitten aina ottaa yhteyttä muhun kun ne tietää että mä en soita tai ilmota itsestäni.

Koska en ole ihmisten seuraa janoava social butterfly, teen useasti asioita yksikseni. Matkustan toiselle puolelle maapalloa, haahuilen rannalla pienessä sievässä, riehaannun jääkiekon MM-voitosta, jumputan musiikkia niin että naapurit valittaa ja kokeilen ensimmäisen kerran jotain laitonta - yksin. Se ei silti tarkoita ettenkö tapaisi kaikkea tätä tehdessäni joukon uusia, kertakäyttöisiä tuttavuuksia; ihmisiä joiden seurassa ei tarvitse välittää minkälaisen kuvan itsestään antaa, koska ei niitä koskaan kuitenkaan enää tapaa. 

Yksi lempiharrastuksistani on flirttailu. Aloitin sen jo varsin varhaisella iällä, mutta olen laittanut merkille, että harjoitus todellakin tekee mestarin. Tapana on joko kiskoa päälle jotain seksikästä ja mennä julkiselle paikalle heittämään merkitseviä katseita kiinnostuneenoloisiin tai spontaanisti harjoittaa tätä loistavaa aktiviteettia ilman mitään kummempia valmisteluja. Ensimmäinen vaihtoehto on huomattavasti riskaabelimpi, koska silloin tällöin tulee tälläydyttyä hieman liikaa, ja jotkut sitten olettaa mun tekevän sitä ihan työkseni. Noh, väärinkäsitykset on tähän saakka olleet varsin helposti selitettävissä. Tämä harrastus ei ehkä ole yleisesti suositeltavin, mutta ehdottomasti eniten itsetuntoa nostattava jos on ollut huono päivä, tai muuten vaan mieli on maassa.